Untitled attachment

Notices where this attachment appears

1. Embed this notice
   ReimanSaara (reimansaara@mementomori.social)'s status on Tuesday, 26-Sep-2023 21:55:23 JST ReimanSaara

   Tosiasia on, että hatkaavat nuoret jäävät heitteille. Se on häpeällistä. Samaan aikaan kun toisaalla itketään ikäluokkien pienenemistä, toisaalla osaa jo syntymään ehtineistä, äärimmäisen haavoittuvassa asemassa olevista ja jo ennestään (yleensä melko ilmeisistä syistä) huonosti voivista nuorista huolehditaan äärimmäisen vastentahtoisesti eikä yhtään enempää kuin on aivan pakko.

   Jo sen perusteella, mitä olen itse nähnyt, voin sanoa, että ei tässä yhteiskunnassa oikeasti kaivata lisää lapsia, vaan nimenomaan keskiluokkaisia, yhteiskunnalle helppohoitoisia lapsia, jotka kasvavat kunnollisissa kodeissa pienestä pitäen vastuullisiksi kansalaisiksi, jotka osaavat haaveilla uraputkesta, omakotitalosta ja Aasian-lomista. Jos *kaikki* lapset olisivat arvokkaita Suomelle ja tervetulleita, lastensuojelumme olisi hieman toisennäköistä.

   Moni näiden nuorten kanssa tekemisissä oleva ammattilainen on turtunut todistamaansa kärsimykseen ja kertoo itselleen, että näiden nuorten kuuluukin kärsiä, kun he eivät tartu heille annettuihin mahdollisuuksiin vaan sen sijaan oireilevat, kuten lähes kuka tahansa oireilisi, jos olisi aloittanut elämänsä vastaavista lähtökohdista. Sellaista se vain on, harmin paikka mutta minkäs teet.

   Ajatellaan, että nuorten pitäisi "ryhdistäytyä" ja saada ote sellaisesta elämästä joka on heidän näkökulmastaan yhtä utopistista kuin opiskelupaikka Tylypahkassa, vaivautumatta miettimään, onko sen vaatiminen mitenkään realistista, jos on nuori ja aivan rikki eikä koko eletyssä elämässä ole ollut ehkä yhtään aidosti hyvää hetkeä tai yhtään ihmistä, joka välittäisi muuten kuin virkavelvollisuuden puolesta.

   Niin raskaalla elämällä on taipumusta päättyä lyhyeen itsemurhaan, yliannostukseen tai tapaturmaan. Ei siksi, että se on välttämätöntä, vaan siksi, että se on pohjimmiltaan hyväksyttävää. Sellaisessa välinpitämättömyydessä on jotakin hirviömäistä.

   Kovasydäminen yhteiskunta huokaa helpotuksesta, kun tilastoista poistui yksi syrjäytyjä verovaroja tuhlaamasta. Eihän hänestä olisi muutenkaan kunnollista veronmaksajaa tullut. Jo ilman nykyhallituksen hyvinvointivaltion purkutalkoita Suomi on ollut heikoimmilleen vaurautensa alla kova ja tyly maa.

   https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009879618.html